Ei vielä luovuteta

Juuri kun kevät alkoi, sanoi suomimiehen selkä itsensä irti. Siitä alkoi selvittely, lääkärissä käynnit, fysioterapia ja ennen kaikkea taistelua oman kunnon puolesta.

Keväällä siinä vaiheessa kun muut lähtevät innoissaan lenkkeilemään, alkoi minun kamppailuni selän kanssa. Hiljaa hiipien tullut kipu alkoi talven loputtua maalikuun alussa. Ensiksi kipu oli pientä jäykkyyttä ja selkäkipua. En kuitenkaan paljoa lepäillyt kun olin juuri saanut kevääksi uutta ohjelmaa. Siinä oli toimintaa ja menoa kunnolla. Juokseminen oli tarkoitus aloitella talven jälkeen. Kerran ehdinkin pölläyttää lenkin ja sitten kivut pahenivat. Eräänä viikonloppuna oli sitten salibandyn lisäksi sekä lenkki että töissä urheilua. Sitä ei selkä kestänyt ja sunnuntai-illalla en enää sohvalta ylös päässytkään omin voimin.

Seuraavana päivänä menin sitten lääkäriin. Tästä alkoikin sitten kolmen viikon seikkailu lääkkeiden ja erilaisten lääkäreiden kanssa.  Aluksi sain vain ohjeeksi lepoa ja rentoutuslääkkeitä. Ongelmat helpottivat, mutta eivät kokonaan poistuneet. Loppuviikolla palasin töihin varovasti ja sitten alkuviikosta vaivat palasivat. Seuraava lääkäri alkoikin sitten miettiä jo sitä, että mistä vaivat johtuvat. Sain myös tulehduskipulääkkeitä ja sairaslomaa taas viikon. En pystynyt kunnolla liikkumaan ja sohva tulikin aika tutuksi. Palailin sitten pikkuhiljaa takaisin töihin ja normaaliin arkeen. Kävin myös röntgenissä ja tarkemmissa tutkimuksissa. Röntgenin tulos oli se, että jonkin nikaman välissä oli pullistuma joka painoi iskiashermoa. Tässä vaiheessa alkoivat myös kivut heijastua pakaroihin ja reisiin. Se taas tiesi sitä, että myös arkiaskareet tulivat aika vaikeiksi. Levon ja lääkkeiden avulla sain itseni työkuntoon, mutta liikuntaa ei oikein kunnolla pystynyt harrastamaan.

Fysioterapeutin luona vierailin sitten tämän kuun puolivälissä. Hänen arvio oli sama kuin lääkärissä. Selän ongelmat heijastuivat jalkoihin ja ongelmat olivat kasvaneet pikkuhiljaa. Jalkojen pituusero oli siis vaikuttanut alaselän ja lonkan asentoon. Tästä johtuen siis oli tullut pullistumaa joka vaikutti jalkoihin asti. Fyssarin tuomio oli musertava. Loppukevään aikana saisin tehdä vain kevyttä liikuntaa. Juoksut ja puntit pitäisi jättää vähemmällä. Lihasten jäykkyys, lihaskivut, ryhti ja selänasento olivat tässä vaiheessa huonossa jamassa.

No mitä teen sitten tulevaisuudessa? Lopettaako nyt sitten kaiken liikunnan kokonaan? Ei. Sain aluksi kuntoutus ohjelmaa kevääksi. Sen tarkoitus on vahvistaa selkää ennen kuin liikuntaa voi alkaa harrastamaan kunnolla.  Tästä se vasta alkaa. Nyt kun edes jonkunlaisessa kunnossa, pitää alkaa vahvistaa selkää. Vaikka tulikin pientä takapakkia, niin tämä jos joku lisää motivaatiota. En halua olla 50v jo niin pahassa jamassa, ettei voi edes töitä tehdä. Nyt vain rauhassa selkää siihen kuntoon, että saattaa taas liikkua. Kelit ovat ainakin kohdallaan.