Kuulumisia

SuomiMiehen kuulumisia

Talvea mennään tai ehkä jo kevättä täällä etelässä. Mikä on sinänsä harmi, koska hiihtäminen on ollut niin mukava kokemus monen vuoden jälkeen. Se oli niin hauskaa, että tuli oikein itku pitkästä ilosta.

Hiihto alkoi mukavasti kokeilulenkeillä. Aloitin varovasti n.5km lenkeillä täällä Turussa. Siis heti tammikuussa, kun saimme ladut kuntoon. Sitten kiusaksi tulivat todella kovat pakkaset ja hiihto kävi kovasti hengitysteihin. Kerran viikossa kuitenkin sivakoin hyvät lenkit. Luntakin saatiin sen verran, että peltohiihto onnistui ja myös Turussa saatiin ”impparin” ladulle hiukan lisäpituutta. Sitten alkoivatkin jo suojakelit ja pakkanen laski. Ensimmäisen viikon se oli ihan hyvä koska sain hiihtää mukavassa säässä.  Sitten lumet sulivat, mutta pääsin Päijät-Hämeessä hiihtelemään yhden viikonlopun pellolla. Tällä viikolla vedin tunnin lenkin alkuviikosta impparissa, mutta latupohja oli jo aika sohjoinen jatkuvasta plussasta. Tässä vaiheessa alaselkä alkoi puutua lenkin jälkeen ja reisiin tuli hiihdosta väsymystä.

Mikä sitten hiihdossa on niin nastaa?  Ovatko ne ulkoilu ja perinteet? Kuntoilu? Minusta nämä kaikki edellä mainitut ja se, että se on kokonaisvaltainen laji.  Nyt kun olen päässyt hiihdon makuun, alkaa siitä myös nauttia. Koko vartalo on aina ihan hiestä märkä lenkin jälkeen ja olo aika vetreä. Kun tekniikka alkaa palautua mieleen, saa itsestä enemmän irti. On siis suorastaan harmi, että talvi on ollut niin surkea. Nyt täytyy hyödyntää kaikki mahdolliset välit, jotta pääsee kokeilemaan vielä.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Kun ottaa ohjelmaan mukaan sellaisen lajin, joka ei ole kropalle tuttu, alkaa se oireilla. Lepo, palautuminen ja lämmittely jäivät vähiin kun innostuin.  Pidin kuitenkin kiinni normihommista eli kävin punttisalilla, toiminnallisissa treeneissä, salibandyharkoissa ja peleissä. Maanantain hiihtolenkin jälkeen tiistaina oli vuorossa kahvakuulatreeni ja salibandyharkat. Keskiviikkona olivat takareidet jo aika jumissa, mutta venyttelyllä sain auki niitä hieman. Vedin siis salibandyharkat siinä sitten, mutta illalla oli kropassa jo aika väsynyt olo. Vapaapäiviä liikunnasta ei ollut viikkoon pidetty ja nyt tuntui, että torstai olisi semmoinen. Sain torstai-illalla venyttelyn jälkeen hierontaa jaloille ja tuntui perjantaina siltä, että palautuminen olisi riittävä. En kuitenkaan mennyt perjantaina ennen töiden alkua punttisalille varmuuden vuoksi ja illalla oli vielä venyttelyä/hierontaa takareisille. Tavoitteena oli viikonlopun salibandypeleihin toipuminen ja lauantaina jalat olivat jo tarpeeksi hyvässä hapessa. Meillä oli kahden pelin päivä ja ensimmäisessä pelissä jalat toimivat alussa ihan hyvin. Mitä pidemmälle peli eteni, alkoivat reiden tuntua jäykiltä ja raskailta. Juoksu ei rullannut niin kuin olin ajatellut, eikä meno ollut niin letkeää kuin aikaisemmin kaudella. Toiseen peliin venyttelin/verryttelin sillä mielellä, että ainakaan lämmittelystä peli ei jäisi kiinni. Toisen erän alussa sitten oikean jalat takareisi repsahti ponnistus tilanteessa ja peli jäi siihen. Vaihtopenkillä laitoin vähän jäitä ja kotona jalkaa ylös. Nyt kirjoittaessa sunnuntaina olen jo varma että alkuviikon hiihto ja muutkin liikunnat jäävät väliin. Mutta oppi ja ikä kaikki. Taas opin jotain omasta kehosta ja tuntemuksista. väsyneenä ja palautumattomana ei kannata urheilla, vaan tehdä palauttavia harjoituksia. Hiukan vanhempana kaikki on hiukan hitaampaa. Kuitenkin katse tulevaisuuteen ja vakaa tarkoitus on päästä vielä keväthangille.