Miten minusta tuli lihava?

Miten minusta tuli lihava?

Urheilu. Siinä on sana mistä pidän. Olen ollut aina urheilullinen ja kilpailuhenkinen. Pelaan edelleen salibandyä ja seuraan urheilua aktiivisesti. Mutta silti en ole liikunnallinen.

Kun urheileminen väheni kolmekymppisenä ja kun siirryin nauttimaan pelailusta, se näkyi peilistä ja vaatteet vaihtuivat isompiin. Tämä on varmaan tuttua monelle?  Koska ruoka maistui edelleen hyvälle, niin painokin nousi tasaisesti. Kun pohjalla ei ollut muuta liikunnallisuutta kuin jalkapallo tai salibandy, niin myös yleiskunto heikkeni. Tämä tai painon nousu ei ollut minulle ongelma, koska olin ihan sinut itseni kanssa. Vasta eräs työnantajan vuosihuolto lääkärin kanssa herätti minut.

Lapsena olin ihan tavallinen hoikka poika ja nuorena sällinä ehkä hiukan tuhdimpi teini. Urheilin kuitenkin joukkuelajeissa paljon eikä paino ollut koskaan ongelma. En edes koskaan ajatellut että olisin lihava, koska kelpasin tytöille ja minulla oli ja on paljon ystäviä.

Liikkumattomuus yhdistettynä todella hyvään ruokahaluun teki vanhempana sen, että ”outokumpu” on ollut aina läsnä. Olen ollut hyvän ruoan ystävä aina ja se oli myös ammattini jonkin aikaa nuorempana. Siitä siis vatsaa minulle.

Oli kuitenkin muitakin syitä miksi en liikkunut harjoitusten ulkopuolella. Nuorena murtunut jalka ei kasvanut toipumisen aikana samalla tavalla kuin toinen jalka. Se jätti minulle ikuisen tukielinvamman.  Vasen jalka on oikeaa 3,5 cm lyhyempi ja se vaikuttaa liikunnallisuuteen. Myös lihashuolto ja jalkojen liikkuvuus on hankalaa. Vaikutukset ovat sellaisia, että esimerkiksi juoksulenkit, pitkät kävelylenkit ja runsas luistelu ovat kivuliaita alaselälle ja jaloille. Minulla on kyllä arkeen korokepohjakenkiä, niin että pärjään töissä ja ulkoillessa hyvin.  Urheiluun on vaikea tehdä korokepohjia, koska niitä kenkiä on vaikea avata. Väliin pitäisi lisätä muutama sentti, jotta lantio olisi oikeassa asennossa, mutta silloin kenkä itsessään kärsii liikaa ollakseen esimerkiksi lenkkikenkä. Tämä ei kuitenkaan saa olla tekosyy lihomiselle.

Yllätyin, kun kävin 2011 lääkärintarkastuksessa työnantajan 5-vuotiskatsastuksessa. Muuten olin ihan ok, mutta paino oli noin 108kg ja verikokeista paljastui, että minulla on suuri riski sairastua metaboliseen oireyhtymään ja diabetekseen.  Tämä tarkoitti, että minun olisi laihdutettava ainakin 8 kiloa nopeasti. Vuoden 2012 alussa sainkin painon alle sataan kiloon. Sain terveen paperit sillä kertaa.

Tuolloin ruokailu oli pääsyynä laihtumiseen. Ajattelin, että nyt tippuu edelleen painoa alas, mutta toisin kävi. Paino nousi uudestaan ja heräsin siihen, että näin ei voi jatkua.  Sitten näinkin ilmoituksen lehdessä SuomiMiehestä ja tässä ollaan. Lähden siitä, että saisin muutoksen elämään pysyvästi. Lähtötilanne on kuitenkin ihan positiivinen. Paino on tällä hetkellä n. 105 kg ja riski em. tauteihin on olemassa, mutta ei kovin iso.